Ritva Pesonen – jo 25 vuotta luomutarkastuksia

Lisää Luomua Lappiin –hankkeen projektipäällikkönä Ammattiopisto Lappian maaseutuyrittäjyyden osaamiskeskuksessa Louella työskentelevä Ritva Pesonen on todellinen maatalouden moniottelija, jolla on kokemusta lukuisista maatalousalan työtehtävistä - myös EU-tukitarkastajan työstä.

Pesosen oma koulutuspolku alkoi Keminmaan kunnasta kaksivuotisella maatalouslomittajakoulutuksella, jonka jälkeen hän haki ja pääsi Rovaniemelle maatalouden yleisjaksolle. Sitten suuntana oli Tervola ja karjanhoitajalinja, josta Pesonen jatkoi agrologiopintoihin. Työhistoriaankin on mahtunut monenlaista lomituksista opetustöihin. Eräänä keväänä, nuorimman lapsen jälkeen äitiyslomalta palattuaan Pesonen mietti, mille alkaisi ja hakikin töihin useampaan paikkaan.

- Se oli itse asiassa aika huvittavaa, kun ensin minulle soitettiin Rovaniemeltä lomatoimistosta, että nyt olisi pitkä lomitus, lähtisitkö tekemään sen? Vastasin, että joo, totta kai lähden. Sitten soitettiin, että olisi tällainen ProAgria Lapin viljelijöiden yhteistyöhankkeen hankevastaavan paikka, lähdetkö? Minä vastasin, että joo lähden. Sen jälkeen soitettiin Lapin ELY-keskuksesta, että kun sinä olet agrologikoulutuksen saanut, niin lähtisitkö luomutarkastajakoulutukseen? Joo, lähden. Samana päivänä kaikki, Pesonen nauraa.

Tuona keväänä Pesonen kävi luomutarkastajakoulutuksen, jotta pääsi luomupeltotarkastajaksi.

- Ja sittenhän sitä osaamista on aina kehitetty. Nyt minä teen näitä luomukasvituotannon, -eläintuotannon ja -keruutuotannon tarkastuksia ja lisäksi on ollut pienimuotoista jalostusta maatiloilla sekä luomuelintarviketarkastuksia.

Aikanaan Pesonen on ollut lypsykarjatilan emäntäkin. Avioeron myötä lehmät jäivät, mutta kiinnostus alaa kohtaan ei sammunut.

Luomua alusta loppuun

Kuluttajan näkökulmasta yksi syy luomutuotteiden suosimiselle on ainakin ruoan puhtaus. Pesosen mukaan on paljon sellaisia emolehmätiloja, joiden eläimet eivät koko elämänsä aikana syö väkirehua, vaan puhdasta nurmea joko laitumena, säilörehuna tai kuivana heinänä, lisättynä tarvittavilla kivennäisillä.

- Se on semmoista ilmastoruokaa, luonnollista lihaa, hymyilee Pesonen.

Aina kun tuotteessa on luomumerkki, taustalla on melkoinen ketju luomutarkastuksia, joita Pesonenkin tekee. Hän käyttää esimerkkinä kaupasta ostettua luomu-mustikkajogurttia.

- Ensin on tarkastettu luomupeltokasvituotanto, koska eläinten ruoan on oltava luomua ja sitten se lypsykarjatila ja ne lehmät, jotka tuottavat sitä luomumaitoa. Maito keräillään meijeriin, jossa siitä tehdään valmis tuote. Jostakin tulee myös luomumustikka, jolloin tarvitaan luomukeruutuotetta. Luomutuotteessa yhdistyvät ne kaikki. Käytännössä koko tuotantoketju luomutuotteen takana on luomua, mutta esimerkiksi joitakin mausteita ei ole luomuna saatavilla ja tietyt lisäaineet on sallittuja.

Pesonen tekee tarkastuksia noin puolet vuodesta, aloittaen hiihtolomaviikolla. Tarkastuksia tehdään siis sekä kasvukaudella että kasvukauden ulkopuolella.

- Luomussa tehdään myös tällaisia ennalta arvaamattomia tarkastuksia – jotka on todella mukavia tarkastajallekin – että sinä ajat vaan sinne ja koputat oveen. Onneksi näitä on vain pieni osa tarkastuksista! Siellä on semmoisia kivoja yllättyneitä ilmeitä, että mitä se sinä täällä teet? Pesonen naurahtaa.

Kysyttäessä, mikä tarkastajan työssä motivoi ja mikä on saanut jatkamaan työtä jo 25 vuoden ajan, Pesosella on vastaus valmiina.

- Ne on semmoisia aitoja ihmisten kohtaamisia ja itse sillä omalla tekemisellä vaikuttaa tosi paljon siihen, minkälainen kokemus sille tilalliselle tulee siitä luomutarkastuksesta. Siinähän on tietenkin ne tietyt kriteerit, mitä kaikkea pitää tarkastaa, mutta se pitää osata tehdä sillä tavalla, että viljelijä sanoo, että tule ensi vuonnakin.

Pesosen tekemät tarkastukset sijoittuvat pääsääntöisesti Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon alueelle, mutta joskus työt vievät myös Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen.

- Melkein 50 000 kilometriä vuodessa renkaat pyörähtää, Pesonen toteaa.

Kun tarkastukset on saatu tehtyä, hän palaa Lappialle ja projektipäällikön töihin. Pesonen haluaakin kiittää työnantajaansa toisen työn ja puolen vuoden palkattoman vapaan mahdollistamisesta.

Uutta suuntaa uralle  

Ritva Pesonen oli opettanut Lappialla tuotantoeläinaineita ja maatalousyrittämistä 16 vuotta, kun häneen iski radikaali ajatus keväällä 2022.

- Päätin, että opetushommat saavat nyt riittää. Heitin hanskat tiskiin ja irtisanouduin.

Pian Pesonen kuuli, että Lisää luomua Lappiin –hanke oli viimein saanut rahoituksen ja hän päätti palata Lappialle, tällä kertaa projektipäälliköksi. Paluu samaan työhuoneeseen oli edessä, mutta se ei Pesosta haitannut, sillä hanke tuntui omalta jutulta ja hän olikin ollut hankehakemusta kirjoittamassa.

Kysyttäessä, millaista etua luomutarkastajalle on opettajan työstä tai toisin päin, Pesonen vastaa opettajamaisen otteen olevan hyödyllinen tiloilla käydessä ja opettajan työssä taas on ollut paljon esimerkkejä elävästä elämästä erilaisilta tiloilta. Hän sanookin omaavansa erittäin hyvät verkostot, kun ajatellaan alan toimijoita ja esimerkiksi asiantuntijuutta ja puhujia erilaisiin hankkeen tapahtumiin on ollut helppo löytää. 

Ritva Pesonen ja Vanhalan luomulammastilan yrittäjä Johanna Alamikkotervo Maaseudulta käsin -messuilla Louella. Kuva: Laura Kuismanen

Tavoitteena lisää luomua Lappiin  

Pesosen mukaan Lapissa noin 8 % peltopinta-alasta on luomussa, eli Lisää luomua Lappiin -hankkeella on tässä työnsarkaa. Tavoitteenahan on, että vuonna 2030 peltoalasta 25 prosenttia olisi luomussa. Pesonen uskoo luomuviljelijöiden määrän vähenemisen johtuvan luomutuotantoehtojen kiristyksestä. Myyntikasvivelvoitetta kiristettiin ja se koskee luomukasvinviljelytiloja, joilla ei ole luomueläimiä tai sopimusta rehun tuottamisesta toiselle luomukotieläintilalle.

- Tavoitteenahan oli, että luomutuotteita tulisi markkinoille enemmän, mutta siinä ehkä tarjottiin tänä vuonna vähän enemmän keppiä kuin porkkanaa. Minä kuitenkin uskon, että tästäkin notkahduksesta selvitään, Pesonen toteaa.

Pesonen uskoo rahan olevan paras motivaattori luomuun siirtymiseksi, sillä luomuviljely voi olla tavanomaista kannattavampaa. Muitakin motivaattoreita kuitenkin on. On varsinkin sellaisia nuorempia viljelijöitä, jotka on aloittaneet tavanomaisessa viljelyssä ja siirtyneet terveyssyistä luomuun.

- Suomessakin käytetään noita kemiallisia torjunta-aineita, kasvinsääteitä, niin kuka niistä sen isoimman lastin saa? Kyllä se on se viljelijä, joka niitä siellä levittelee, vaikka olisi kuinka suojaimia, hän pohtii.

Pesosen mukaan on ollut sellaisiakin viljelijöitä, jotka ovat esimerkiksi herkistyneet lannoitteiden pölylle ja päättänet sen jälkeen vaihtaa luomuun. Monet tavanomaiset tilatkin ovat alkaneet käyttämään luomumenetelmiä, koska lannoitteiden hinnat – muiden hintojen ohella – ovat nousseet.

Neuvonta ja tiedotus edistäisivät luomutuotantoon siirtymistä

Pesonen pitää neuvontaa ja tiedotusta tärkeimpinä keinoina lisätä luomutuotantoon siirtymisen houkuttelevuutta. Hänen mukaansa Lapin alueella ei ole ollut 20 vuoteen luomuhankkeita. ProAgria Lapin loputtua ProAgria Oulu toimii Lapin alueella ja tarjoaa neuvontaa, myös luomuneuvojia luomukasvintuotannon ja luomukotieläintuotannon osalta. Pohjois-Pohjanmaan puolella ja Pohjois-Savon alueella on luomuhankkeita pyörinyt oikeastaan vuosittain, hieman limittäin ja lomittainkin.

-Jos luomu vähänkään kiinnostaa, niin sitähän voi kokeilla, eihän sen kanssa olla naimisissa. Se on viisivuotinen sopimus ja sinä aikana voit katsoa, onko sinusta luomuviljelijäksi. Saattaa olla, että on, mutta jos tuntuu, että ei tämä ole meille oikea ratkaisu, niin sitten voi jäädä pois. Minusta kaikkein paras tapa olisi ensin hakea luomutietämystä ja käydä luomuviljelijä-koulutukset, jonka jälkeen voisi ottaa vaikka sen ProAgrian neuvojan, käyttää Neuvo-rahaa ja tehdä laskelmat, että miltä se täällä meidän tilalla näyttäisi, eli soveltuuko meidän tila luomuun.

Jos tila haluaisi siirtyä luomutuotantoon, Pesonen kehottaa hakeutumaan esimerkiksi Lappialla järjestettäviin luomukoulutuksiin. Myös keväisin järjestettäville ProAgria Oulun viiden päivän luomukasvinviljelykursseille voi osallistua, etänäkin. Ja jos haluaa eläimetkin luomuun, niin lisäksi voi käydä kaksi päivää luomukotieläinkoulutusta. Nämä koulutukset kannattaisi käydä jo siinä vaiheessa, kun miettii, olisiko itsestä luomuviljelijäksi. Tarvittavat koulutukset riippuvat siitä, mitä haluaa luomuna - pelkästään pellot vai myös eläimet. Sen jälkeen on tehtävä luomussuunnitelmat.

- Kun pellot laittaa luomuun, niin ei siinä kirjanpitoa paljon enempää ole kuin tavanomaisessa viljelyssä. On tuotevirtakirjanpito ja luomusuunnitelma, ja muu on sitä normikirjanpitoa, mitä jokainen viljelijä tekee, eli lohkokirjanpidot ja kuitit talteen.

Luomutilojen tulevaisuudennäkymistä Pesonen toteaa, että esimerkiksi luomuemolehmätilojen ja luomulammastilojen näkymät ovat ihan hyvät, mutta luomumaitotilojen näkymiin ei oikeastaan saa korjausta, ennen kuin meijerit tulevat vastaan ja luomumaito alkaa taas saamaan lisän, joka sille kuuluu. Myös luomuliha hinnoitellaan keskusliikkeiden toimesta varsin korkealle, vaikka tuottaja ei saa kuin hieman paremman kilohinnan. Pesonen uskoo, että jos kauppaliikkeet tulisivat vähän vastaan, luomutuotteet alkaisivat myydä paremmin.

- Monet tilat tuottavat tiukkojen tuotantoehtojen mukaan luomulihaa tai luomuvälitysvasikoita, jotka sitten myydään tavanomaiselle tilalle. Ja kun moni teurastamo ei ota sitä luomulihaa vastaan luomuna, niin kuluttaja syö tietämättään erittäin arvokasta luomulihaa. 

Terveisiä viljelijöille

Kysyttäessä Pesosen terveisiä lappilaisille viljelijöille hän toteaa, että kriisejä on ollut aina ja aina niistä on selvitty. Hänen mielestään suomalainen viljelijä on aika sitkeä.

- Silti täytyisi osata olla itselleen armollinen, osata levätä ja käydä lomallakin, hän muistuttaa.

Pesonen muistuttaa, että omaa työkuormaa voi helpottaa yhteistyöllä. Kaikkea ei ole pakko tehdä yksin, eikä omilla koneilla. Jotakin voi ostaakin, tehdä yhdessä ja verkostoitua. Hän kertoo, että luomuviljelijöillä on hyvät verkostot ja osaamista jaetaan.

- Eikä enää tarvitse olla niin kuin entiseen aikaan, että "En ole kahteen vuoteen lomalla käynyt, ei se edellinenkään sukupolvi käynyt." Kyllä nuoremmat luomuviljelijät osaavat onneksi ottaa itselleen ja perheelleen sitä aikaa, Pesonen toteaa.

- Jos miettii koko alaa, niin se työhän on fyysisesti helpottunut, mutta kyllä siitä pitää se irtiotto osata silti tehdä. Kyllä viljelijä on lomansa ansainnut, Ritva Pesonen hymyilee.