– Eevi Hallikainen inspiroi rohkeudellaan ja avoimuudellaan

Alusta asti omilla ehdoilla

Eevi Hallikainen, simolainen maatalousyrittäjä, ei pelännyt tarttua tilaisuuteen. Hän osti oman maatilan kesällä 2018 ja aloitti emolehmätuotannon alusta asti. Eevi on jo lapsuudessaan osallistunut kotitilansa töihin, hoitanut karjaa ja noussut tarvittaessa myös traktorin hyttiin. Teinivuosina maatilan kiinnostus lopahti joksikin aikaa.

Eeville maatilalla työskentely on mieleistä 

– Kouluttauduin pintakäsittelijäksi ja olin maalausfirmassa töissä ja siellä tekeminen ei tuntunut enää mieleiseltä. Lähdin Jenkkeihin vuodeksi au-pairiksi, jonka jälkeen palasin kotiin ja perustin oman maalausyrityksen toiminimen.

Eevi teki maalaushommia, mutta kuitenkin suurin osa työajasta kului kotitilan töiden parissa ja silloin alkoi tuntua, että oma maatila olisi kiva.

– Kun ostin oman maatilan, se oli iso askel. Tein kaupat ja navetta oli tyhjä, aloitin siis aivan tyhjästä. Alkuvaikeuksien jälkeen nykyään homma sujuu kuin tanssi, Eevi iloitsee. 

Avopuoliso tukena ja työssä mukana

Hannu Järvelä on ollut Eevin tukena Emomäen tilan hankinnasta lähtien 

Maatila tuli myyntiin, kun edellinen omistaja lopetti toimintansa. Eevi kysyi avopuolisoltaan Hannu Järvelältä, että autatko maatilan töissä, jos ostan oman tilan, Hannun vastaus oli myönteinen.

– Isäni kuuli huhuja tyhjentyneestä loppukasvattamosta ja löysi tilan myynti-ilmoituksen torista. Kun tein tilakauppoja niin en tiennyt olevani raskaana ja joulukuussa syntyi meidän esikoisemme Selma, Eevi kertoo.

Kun tila ostettiin, niin Hannu oli töissä kelkkatehtaalla ja teki maatilatöitä siinä rinnalla. Hannu lopetti kelkkatehtaalla työt syksyllä 2022. Nykyään maatilalla työt menevät Eevin kanssa tasan. Lisäksi Hannu tekee satunnaisesti hitsausalan töitä omalla toiminimellään.

– Rahat eivät olisi riittäneet, kun tyhjästä aloitettiin. Taloudellinen tilanne oli turvattava toisilla työtehtävillä. Työ maatilalla ei tunnu työltä, koska se on mielekästä, Hannu kertoo.

Kesäpäivät emolehmien parissa

Eevin ja Hannun oma asuintalo sijaitsee noin 10 kilometrin päässä navetalta, vaikka välimatkaa on jonkin verran, niin tilaa pystyy seuraamaan digitaalisesti muun muassa valvontakameroiden avulla.

Kesäisin Eevi ja Hannu viettävät suurimman osan ajastaan maatilalla. Tilalla on noin 80 emolehmää, joista vajaa 10 % keinosiemennetään. Vasikat viettävät emojensa kanssa pari sataa päivää ja siirtyvät sitten loppukasvattajalle Atrian sopimustiloille. Lisäksi tilan toimintaan kuuluu myös nurmiviljely. Lokakuun puoleen väliin mennessä on tehty viimeiset kynnöt perinteiseen tapaan.

- Kesäisin meillä on täysi tohina päällä. Lehmät pääsevät laitumelle alkukesästä, ja sonni "päästetään töihin" heinäkuussa. Poikiminen alkaa huhtikuussa, ja se on aina jännittävää aikaa, Eevi kertoo.

Rohkeutta ja yhteistyötä

Alun haasteet ja niistä selviäminen sekä onnistumiset ovat luoneet uskoa ja antaneet rohkeutta toimintaan. Onnistumisinaan Eevi kokee hankalien poikimistilanteiden selviämisen ja huonokuntoisten vasikoiden pelastamisen.

Peltotöiden osalta he ovat iloisia, kun ne ovat lähteneet hyvin kasvuun. Kun pulmat ratkeavat omatoimisesti, se tuo onnistumisen tunteita.

– Yhteistyö lähitilallisten ja luonnollisesti oman isäni omistaman kotitilan kanssa on tärkeää, ja heiltä saamme arvokasta apua ja neuvoja, Eevi kertoo.

Tulevaisuuden haaveita ja tavoitteita

Eevi sai ohjeen toisen tilan isännältä tehdä lyhyemmän ja pidemmän ajan suunnitelmia tulevaisuudelle. Tämä neuvo on auttanut heitä etenemään kohti tavoitteitaan.

Ensimmäinen tavoite oli jo aloitettujen peltojen loppuunsaattaminen, ja se onnistui. Eevi on aloittanut keinosiemennyskoulutuksen Muhoksella, mikä tulevaisuudessa helpottaa arkea ja ajankäyttöä, kun hän voi itse hoitaa keinosiemennykset. Eevin mielestä lehmien anatomia on kiinnostavaa.

Yhtenä tulevaisuuden tavoitteena on laajentaa toimintaa niin, että molemmat voisivat keskittyä maatilan töihin ja saada siitä toimeentulon. Lisäksi Eevin haaveena on saada sonni poikakotiin, josta joku voisi sen huutaa itselleen.

– Välillä tuntuu, että toimintaa ajetaan alas ja toimeentulo on pientä työmäärään nähden, mutta silti meillä on luottamus tulevaisuuteen ja että tilanne paranee. Luotamme siihen, että tämä tulee olemaan meidän elämäntyömme, Eevi ja Hannu kertovat luottavaisin mielin.

Eevi on huvittunut siitä, että hankkeen nimi on sama kuin hänen nuoremman tyttärensä nimi; Tilma.

Kuvat: Sami Koskimäki

Teksti: Tilma-hankkeen projektipäällikkö Irja Palo ja viestintäsuunnittelija Sami Koskimäki