Visatupa on majoittanut turisteja jo 40-vuotta – Maatilamatkailun idea syntyi alun perin Mauri-myrskyn tuhoamasta metsästä
Sammalkankaan tilalla on navetan lisäksi paljon muita piharakennuksia. Kotitalon takaa löytyy majoitukseen tarkoitettu Losotupa. Rantaan päin mentäessä on lisää pienempiä majoitustupia, sekä viihtyisä rantasauna laitureineen. Paikka on idyllinen maalaismaisema ja sen nähdessään voi ymmärtää, miksi se on houkutellut Lapinkulkijoita ja turisteja jo vuosikymmenet.
Janne Sammalkankaan isovanhemmat Erkki ja Iida Sammalkangas perustivat tilan muutamaa vuotta ennen toista maailmansotaa. Lehmiä tilalla on ollut siitä lähtien. Maatilamatkailun pariin mentiin hieman yllättävällä tavalla.
"Siinä meillä oli jo käynyt muutamia satunnaisia tunturikulkijoita. Yksi matkanvetäjä oli löytänyt puolivahingossa tämän meidän paikan", Janne muistaa.
Sitten tuli Mauri-myrsky vuonna 1982.
"Se kaato meiltä suuren määrän parasta metsää. Siihen saakka tila eli maa- ja metsätaloudesta. Isä muistelee, että ennen myrskyä puusta sai 350 markkaa kuutiolta ja myrskyn jälkeen 30 markkaa kuutiolta. Hän ei alkanut myymään niitä puita vaan sahautti ne, ja sitten mietti 8 lautataapelin edessä, että mitä näillä tehdään", Janne kertoo.
Ja näin Jannen isä, Vilho Sammalkangas, sai idean maatilamatkailuun. Losotupa rakennettiin myrskyn kaatamista puista. Se kävi pian liian pieneksi, kun perhematkailu lisääntyi ja kulkijat halusivat omia mökkejä. 90-luvulla rakennettiin vielä kaksi paritaloa, ja tämän jälkeen toimintaa ei ole laajennettu. Sammalkankaat ovat halunneet pitää tilan ja matkailuyrityksen sen kokoisena, että he pystyvät hoitamaan sen itse.
Maatilamatkailu on kannattavaa monesta syystä
Maatilan ja matkailun yhdistelmä on pitänyt Sammalkankaan tilan pyörimässä vaikeiden kausien läpi.
"90-luvulla lama lopetti ryhmämatkailun kokonaan. Silloin oli onneksi navetassa lehmät, jotka piti talon pystyssä", Janne kertoo.
Koronapandemia on tuonut uudet haasteet matkailuun. Ensimmäiset koronakesät olivat hyviä, kun Lapin ja kotimaanmatkailu oli suosiossaan. Tänä kesänä suomalaiset lähtivät ulkomaille ja Lappi hiljentyi. Japani on ollut Visatuvan päämarkkina-alue viimeiset 10-15 vuotta, ja korona esti japanilaisten pääsyn Suomeen. Onneksi kuluva talvisesonki näyttää lupaavalta.
"Talvi näyttää olevan paljon pirteämpi edellisiin vuosiin verrattuna. Minua lämmittää kovasti, kun japanilaiset haluavat jälleen tullaan meille", Janne kertoo.
Janne siirtyi opiskelujen jälkeen tilalle töihin vuonna -98. Jannelle selkeni jo nuorena, että hän haluaa olla yrittäjä. He perustivat isänsä kanssa maatilayhtymän, jota jatkettiin vuoteen 2018 asti. Tällöin tila siirtyi kokonaan Jannen ja hänen vaimonsa Jatan haltuun. 78-vuotias Vilho-isä käy edelleen päivittäin navetalla.
"Yrittämisessä parasta on se itsenäisyys, mutta edelleen maataloudessa luonto määrää aikataulun", Janne kertoo.
Maatilan arki määrittää päivän rytmin
Silloin kun tupa on täynnä turisteja, on koko perhe työllistetty. Lehmät on lypsettävä ja turistit palveltava. Navetassa on 18 lypsävää lehmää, mikä on tämän päivän mittakaavalla pientä, mutta Sammalkankaan tilalla kannattavaa.
"Kaikkien pitää tehdä kaikkea. Pitää olla monipuolinen osaaminen. Lehmien lypsy on joka päivä aamuin illoin samaan aikaa, siitä ei tingitä. Matkailijoille tehdään selväksi se navetan rytmi", Janne kertoo.
Arki pyörii sujuvasti Sammalkankaiden tilalla. Jatta Sammalkangas hoitaa suurimmaksi osaksi turistien ruokatarjoilut ja majoitustilojen ylläpidon. Raaka-aineet tulevat läheltä, omasta navetasta, metsästä ja lähialueelta. Turistit pääsevät itsekin poimimaan sieniä ja marjoja Jannen opastuksella. Kouluikäiset lapset auttavat mukana, ja kasvettuaan ottavat enemmän vastuuta. Janne isännöi ja hoitaa kuljetuksia, sekä viettää aikaa turistien kanssa tarinoiden ohjelmapalveluiden lomassa.
"Kun lähdet reissuun niin ensimmäisenä sie muistat ne ihmiset, sen talonväen. Se on meidän suvussa vissiin vikana, että puhetta riittää", Janne naurahtaa.
Miten Sammalkankaan perhe sitten itse lomailee?
"Pitää olla pois pihasta. Ei ole mitään vakituista paikkaa, Helsingissä kahvit ja sitten jatketaan matkaa ulkomaille. Tänä vuonna päästiin toukokuussa käymään perheen kanssa Pohjois-Italiassa", Janne kertoo.
Kriisiaikana on tärkeä keskittyä omaan tekemiseen
Tilanne Sammalkankaan tilalla on nyt hyvä. Elinkeinot tukevat toinen toisiaan ja tilalla keskitytään tulevaan matkailukauteen sekä omaan perheeseen. Matkailun ja maatalouden kriiseihin osataan varautua, koska niitä on ollut ennenkin.
"Täällä yrittäjällä pitää olla kaks jalkaa jolla seisoa. Sulla pitää olla joku toinenkin toimeentulo varmistamassa.", Janne kertoo.
Janne tekee navetassa korjaustyöt mahdollisimman pitkälle itse, ja uusia investointeja ei oteta. Jannen motto onkin "vähemmällä enemmän", ja se on palkinnut kriisiaikana.
"Ukrainan sota on semmoinen, että mehän emme pysty sille yhtään mitään. Jos näitä asioita alkaa murehtimaan, niin tulee hulluksi. Eli mihin mie pystyn vaikuttamaan, on tämä oma perhe, oma jaksaminen ja, että lapsilla hyvä olla", Janne selventää.
Lappilaisen maatalouden tulevaisuus ei ole meidän käsissä, lisää Janne. Puhtaan kotimaisen ruuan tarve kuitenkin säilyy, sillä ruokaa täytyy tuottaa. Matkailussa taas valttikorttina on Visatuvan sijainti ja oma rauha, joka houkuttelee matkailijoita tulevaisuudessakin.