Petri ja Jaana repäisivät 18 vuotta sitten, vaihtaen turvallisen toimistotyön lampurin elämään - nyt he etsivät lammastilalleen jatkajaa

"Me otimme riskin, kun tulimme tänne. Ei ollut mitään, paitsi talo, aitta ja yksi traktori", Jaana kertoo.

Ympäristötutkimuksen parissa tutustunut pariskunta kyllästyi jatkuvaan kokouksissa istumiseen ja projektihakemuksien kirjoittamiseen. Kumpikaan ei ole maatilalta kotoisin, mutta kiinnostus maaseutuelinkeinoon ja erilaiseen elämäntyyliin toi heidät pohjoiseen. Kun Petrin isän entinen kotipaikka tyhjeni, pariskunta tarttui tilaisuuteen. Jaana ja Petri lunastivat tilan perikunnalta ja muuttivat lastensa kanssa Kukkolan kylään Tornioon vuonna 2004.

Muuttaessaan heillä ei ollut vielä valittuna selkeää toimintasuunnitelmaa, lopulta ympäristö saneli elinkeinon.

"Silloin meillä oli kaksi vaihtoehtoista strategiaa. Vihannesviljelyyn meillä on aikaisemman työn kautta osaamista ja mielenkiintoa. Analyysi oli se, että tällä kylällä on tosi paljon viljelemätöntä peltoa. Lampaat ovat tässä ympäristössä - ja taloudellisesti - järkevää. Siitä se sitten lähti ja vuonna 2006 tuli eka lampaat", Petri kertoo.

Yhteisön tuki on avainasemassa

Peltoviljelyn osaamista pariskunnalta löytyi reilusti ennestään, mutta lampaiden hoitoon tarvittiin apua ja tukea. He olivatkin aluksi mukana lammastalouden projekteissa ja saivat asiantuntijoilta tukea yrityksen aloittamiseen. Lisäksi he löysivät nopeasti lampureiden yhteisön, johon pääsivät hyvin mukaan.

"Syy miksi me olemme tähän alkaneet ja jatkaneet tätä, on kollegat. Muut lampurit. Ja sitten nämä lähiviljelijät. Se yhteisö on tosi tärkeä", Petri täsmentää.

Yhteisön tuki onkin merkittävä tekijä yrittäjän jaksamisen kannalta. Maatalouselinkeinon aloittaminen tyhjästä ei ole kuitenkaan ollut pelkästään helppoa. Muutos oli monelta osin suuri ja vaati sopeutumista.

"Onhan tämä tosi erilainen paikka siihen tuttavapiiriin ja toimintaan mitä oli silloin Juvalla. Vaikka siellä oli aika monta naisyrittäjää kaverina, ja ei oltu niin paljon maatalouden kanssa tekemisissä kuitenkaan", Jaana muistelee.

Uusien maatilayrittäjien tulo Lappiin on aina lottovoitto

Lappiin muualta tuleva maatilayrittäjä lienee harvinaisuus, se tuo mukanaan uusia näkemyksiä ja virkistää Lapin maaseutua.

"Minun mielestäni koko maatalous kaipaa uusia ihmisiä- tosi paha uhka on, että tämä ala on pääomavaltainen, ja sen kautta periytyvä. Pitäisi tulla enemmän ihmisiä, joita tulee ihan muualta. Se toisi uusia ajatuksia. Maatalouteen on tosi vaikea tulla sivusta", Petri kertoo.

Nyt Petrin ja Jaanan luomutilalla on noin 300 lammasta. Kesäisin heillä on 2 kokoaikaista työntekijää ja tekemistä riittää. Tyhjästä aloittamisen hyviä puolia on se, että voi tehdä omasta toiminnasta juuri sellaista kuin haluaa.

"Me olemme tehneet tästä oman näköisemme. Ehkä sekin, että meillä ei viisi sukupolvea istu olkapäillä sanomassa miten tämä pitäisi tehdä. Tällä törmällä ei ennen aloitustamme ollut 15 vuoteen mitään maatalouteen viittaavaa", Petri täsmentää.

Tilalla riittää työtä vuoden ympäri, mutta muutakin on ehtinyt tehdä sivussa. Jaana on toiminut opettajana ammattikorkeakoulussa ja asiantuntijana erilaisissa hankkeissa. Petrillä taas on toinenkin yritys, Elomestari, jonka alla Petri toteuttaa mikrobiologian osaamistaan valmistamalla palkokasvien juurensitojabakteereita sekä vihannesviljelyn rikkakasvitekniikkaa.

Uurastus myös palkitsee

Lammastilallisen työ on ajoittain raskasta, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Oman käden jälki kuitenkin näkyy kaikessa, ja se on palkitsevaa. Kaipuuta entiseen elämään ei ole ollut.

"Jotenkin sitä on ylpeä tästä aikaansaannoksesta, kun lähdettiin ihan nollasta. Mutta välillä hirveätä taistelua tämä on, ihan fyysisestikin. Maatalous on semmoinen, että tehdään hirveästi töitä", Jaana kertoo.

Jaanan ja Petrin vuosien uurastus on tuottanut tulosta. Yrityksen kannattavuuskerroin on noussut ja lampaanlihan menekki on kasvanut korona-aikana. Raakavillan tuottajahinnat ovat nousseet. Noin 90 prosenttia Jaanan ja Petrin lampaista menee teurastamolle ja jatkojalostuslaitoksiin. Loput menevät suoramyyntiin ja omaan käyttöön. Suoramyynnin lisääminen kiinnostaisi, jos se olisi kannattavampaa.

"Se pitäisi hoitaa mahdollisimman halvalla kauppaan, ei niin että viljelijä ajelee ympäriinsä pakettiautolla", Petri visioi

Jaana ja Petri myyvät suoraan tilalta niin, että asiakkaat tulevat hakemaan tuotteet tai he vievät ne asiakkaille, jos on käyntiä samaan suuntaan. Parasta suoramyynnissä on Jaanan mukaan ihmisten tapaaminen.

Jaana ja Petri haluaisivat tulevaisuudessa tilalle jatkajan tai kaksi. Seuraava EU-kausi aiotaan vielä puskea läpi, eli eläkkeelle siirtyminen tapahtuu noin 7-8 vuoden päästä. Petrin mukaan jatkavia yrityksiä voisi olla kaksikin, sillä lampaiden lisäksi heidän tilallaan voisi tehdä vihannestuotantoa. Jatkajalle siirtyisi tila asuintaloineen kaikkineen, sillä pari aikoo muuttaa muualle viettämään eläkepäiviään. Minkälaiselle ihmiselle tällainen tilanhoito sitten sopisi?

"Tähän tekemiseen pitää olla mielenkiinto. Pitää hyväksyä se, että tämä ei ole kahdeksasta neljään. Joskus on pakko venyä aika rajustikki. Joskus taas voit päättää, että nyt otat puoli tuntia lomaa. Yrittäjän vapaus on se, että illasta voi jatkaa työpäivää niin paljon kun haluaa. Tunneista ei makseta. Lopputulos ratkaisee", Petri kuvailee.