Minkälaisia muotoja kumppanuusmaatalous voi saada Lapissa?

Kumppanuusmaatalous on maanviljelijän ja kuluttajan yhteisöllinen suoramyynnin malli

Kuva ja teksti: Anna-Riikka Lavia. Kestävämpää lähiruokatuotantoa Lappian arktisessa yritysekosysteemissä -hanke

Keskusliikkeistä riippuvainen tuottajamalli ei ole kaikille maatiloille paras mahdollinen toimintatapa. On hyvä olla olemassa mahdollisuuksia omaehtoisempaan ja joustavampaan toimintatapaan. REKO-jakelut ja tapahtuma- ja torimyynti ovat esimerkkejä vaihtoehdoista, joissa tuottaja pääsee itse määrittelemään tuotteensa hinnan sekä sopeuttamaan tarjontansa saadun sadon mukaiseksi. Eteläisemmässä Suomessa on alkanut pikkuhiljaa yleistyä myös kumppanuusmaatalous, joka on sato-osuuksien muodossa tapahtuvaa suoramyyntiä, tietynlaista maatilan joukkorahoitusta.

Monialaisesti kasvinviljelyä harjoittava Keskikosken tila Pohjois-Pohjanmaalla Paavolassa on hyvä esimerkki siitä, kuinka sopivin toimintamalli voi olla suoramyynti. Keskikosken tilalla on vuosikymmenien saatossa kokeiltu niin torimyyntiä kuin isojen tukkuliikkeiden ja kauppaketjujen kanssa toimimista, ja päädytty lopulta toimintamalliin, joka käsittää useita suoramyyntikanavia.
Tilalla tuotetaan viherkateviljelynä muun muassa perunaa, kaalia, porkkanaa, hernettä ja punajuurta. Tuotannossa ei käytetä väkilannoitteita eikä torjunta-aineita. Vihannekset myydään torilla ja REKO-jakeluissa, sekä kumppanuusmaatalousmallilla sato-osuuksina.

Kumppanuusmaataloudessa kuluttaja tai muu ostajataho lunastaa maatilalta etukäteen sato-osuuden, jonka puitteissa tila toimittaa ostajalle sovitun osuuden sadosta satopaketteina. Tilan toiminnasta riippuen paketit voivat sisältää mitä tahansa tilalla tuotettua - vihanneksia, lihaa, munia, juustoa, miksei vaikka leipomuksia, mikäli tilalla on sopivaa osaamista. Toimitustapa on ostajan ja tuottajan sovittavissa. Lisäksi sato-osuuden haltija voi halutessaan ja sovitusti tutustua tilan toimintaan ja osallistua tilan töihin. Jos sato-osuuden haltija on vaikkapa kunta tai päiväkoti, voi kumppanuusmaatalouteen liittyä myös laajempaa kansansivistyksellistä tai kasvatuksellista toimintaa. 

Kumppanuus voi tarjota myös virkistystä, jos esimerkiksi vanhainkodista retkeillään omalle kumppanuusmaatilalle kahvittelemaan ja kuulemaan vuodenajan kuulumiset.

Kunnalliset toimijat voisivatkin ryhdistäytyä asiassa, ja hankkia osan kunnassa käytettävistä elintarvikkeista ja raaka-aineista kumppanuusmaatalousmallilla. Julkisten hankintojen tekemiseen on pitkäjänteisen kehittämistyön myötä kehitetty joustavia toimintatapoja, joten kilpailuttamisvaatimus ei enää riitä päteväksi syyksi olla tukematta oman alueen paikallistaloutta. Esimerkiksi päiväkodit tai koulut voisivat ottaa jonkin raaka-aineen läheiseltä maatilalta, tai sitoutua vaikkapa lähitilan herukkasadon ostamiseen, miksei myös poimimiseen.

Porotilakin voisi harjoittaa kumppanuusmaataloutta

Poronlihapaketteihin voisi liittää muitakin luontaistalouden antimia, kuten marjoja ja sieniä. Kumppanuusmaatalouden toimintamalleja ei ole missään tarkoin määrätty, vaan toimijoita yhdistää seuraavien perusperiaatteiden noudattaminen: Kumppanuustalouden ytimessä ovat paikallisuus ja lähiruoka. Tarkoituksena on tarjota ostajille ruokaa ilman välikäsiä. Tyypillistä toiminnalle on sitoutuminen esimerkiksi yhdeksi kasvukaudeksi kerrallaan, ja tuotannosta maksetaan kokonaan tai osittain jo ennen satokautta. Kumppanuusmaatalouteen kuuluu avoin tiedonkulku osapuolten kesken, sekä talouden läpinäkyvyys (mistä maksut muodostuvat, mitä kustannuksia tuotannosta aiheutuu). Kumppanuusmaataloudessa toteutuu reilu tuottajahinta ja sen perusperiaatteena on solidaarisuus eli tuotannon riskien ja onnistumisten jakaminen.

Toiminta perustuu kestävään ja vastuulliseen maatalouteen: maaperästä, luonnonvaroista ja monimuotoisuudesta huolehditaan tavalla, joka ottaa tulevat sukupolvet huomioon. Kumppanuusmaatalouteen kuuluu yhteisöllisyys. Kuluttajat ja muut kumppanit voivat osallistua tilan toimintaan yhteisesti sovitulla tavalla, joka vastaa molempien osapuolten tarpeita ja toiveita. Osallistumisen toteutustapoja voivat olla esimerkiksi viljelijäkirjeet tilalta, talkoopäivät, yhteiset illalliset tai oman sadon korjuu. Kumppanuusmaatalouteen kuuluu tuottajan ja kuluttajan vuorovaikutus, keskinäisen luottamuksen ja ymmärryksen kasvattaminen. (https://blogs.helsinki.fi/kumppanuusmaatalous/mita-on-kumppanuusmaatalous/ajatus-ja-malleja/)

Kuluttajien ja muiden ostajien osana on heittäytyä mukaan tähän yhteistyöhön ja kantaa osansa satokauden riskistä - satopaketteihin kun vaikuttaa se, miten sato minäkin vuonna onnistuu. Kumppanuusmaatalous on kuitenkin muutakin kuin lähiruokaa - se on yhteisöllisyyttä ja vastuunkantamista. Kaikki lähiruokaa haluavat tahot, oli kyse sitten kuluttajista tai kunnallisista tai vaikkapa ravintola- tai kaupanalan toimijoista, voivat miettiä olisiko kumppanuusmaatalous sopiva tapa olla mukana tukemassa kotimaista ruuantuotantoa ja kustannuskriisin kanssa kipuilevia maatiloja. Kuluttajana voisin ostaa perheelleni sato-osuuksia, jos sellaisia olisi meillä täällä Rovaniemen seudulla tarjolla. Satopaketin hakisin mielelläni poikani kanssa tuottajatilalta, jolloin pääsisimme yhdessä katsomaan, mistä ruoka tulee.

 Olen myös elintarvikealan yrittäjä, ja jatkojalostusyritykseni osalta olen jo päättänyt ostaa ensi kesäksi sato-osuuden paikalliselta mansikkatilalta. 

Erilaisten maatilojen elinvoimaisuuden mahdollistamiseen tarvitaan paitsi rakenteellisia uudistuksia ja kustannusrakenteen kriittistä tarkastelua, myös markkinalähtöisyyttä ja yksittäisten ihmisten ja toimijoiden välisiä vastuullisia tekoja.